Oppimisen tuen uudistus, joka astui voimaan 1.8.2025, muuttaa tapaa, jolla tukea järjestetään kaikilla kouluasteilla. Tuen painopiste on nyt entistä vahvemmin varhaisessa puuttumisessa ja arjessa tapahtuvassa tukemisessa. Tämä haastaa koulut löytämään uusia käytännön ratkaisuja – ja ennen kaikkea kehittämään koko yhteisön taitoja kohdata erilaiset oppijat.
Oppiminen ei ole pelkästään tiedon omaksumista
Oppiminen ei ole pelkästään tiedon omaksumista – se on myös tunneprosessi. Kokiessamme turvallisuuden tunnetta kykenemme omaksumaan uutta tietoa ja vastavuoroisesti, mikäli koemme turvattomuutta, kyky uuden oppimiseen heikkenee tai jopa estyy kokonaan.
Yksi Ihmisen perustarpeista onkin tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi sellaisena kuin olemme. Oppilaan kokemus hyväksytyksi tulemisesta vaikuttaakin suoraan hänen motivaatioonsa, itsetuntoonsa ja kykyynsä kohdata oppimisen haasteita. Psykologinen turvallisuus, tunne osallisuudesta ja myönteinen vuorovaikutus muodostavat perustan, jolla oppiminen voi kukoistaa.
Opettajan rooli hyväksyvän ilmapiirin rakentajana
Opettajan vuorovaikutustaidot ovat keskeisiä oppilaan kokemuksen kannalta. Tutkimusten mukaan opettajan emotionaalinen tuki, oppilaan kohtaaminen ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ovat avainasemassa hyvän vuorovaikutussuhteen rakentamisessa. Alussa mainitsin oppimisen olevan tunneprosessi. Tämä prosessi on vastavuoroinen ja opettaja joutuu ja pääsee kannattelemaan monia luokassa olevia tunteita.
Usein kouluilla luennoidessani ja opettajien kansa keskustellessani opettajat miettivät, miksi päivän jälkeen on niin väsynyt. Yksi selitys tälle on se, että tunteiden kannattelu on kuormittavaa, luokan aikuisena kannattelet kaikkia niitä tunteita mitä luokassa on. Myös tämän vuoksi on tärkeää, että opetamme myös oppilaita hyväksymään toisensa sellaisen kuin he ovat. Kun kaikilla on parempi olla ja oppilatta hyväksyvät myös toistensa tunteet, tunneilmapiiri koulussakin kevenee ja oppilaat osaavat kannatella tunteita yhdessä.
Hyvä vuorovaikutus ei ole vain sanoja
Kun opettaja osoittaa aitoa kiinnostusta oppilaan ajatuksiin ja antaa tilaa erilaisille oppimistyyleille, oppilas kokee tulevansa nähdyksi ja arvostetuksi. Hyvä vuorovaikutus ei ole vain sanoja – se on myös ilmeitä, eleitä ja läsnäoloa. Luokan ilmapiiri, jossa oppilas voi ilmaista itseään ilman pelkoa tuomitsemisesta, tukee oppimista ja identiteetin rakentumista.
Terapiassa puhutaan allianssista eli ammattilaisen ja asiakkaan välisestä yhteydestä ja sen merkityksestä. Samalla tavalla opettajan ja oppilaan välinen yhteys on merkityksellinen ja oleellinen turvallisuuden luoja. Opettajien kanssa olemmekin miettineet, millä tavalla rakentaa yhteyttä luokassa ja oleelliseksi on osoittautunut kiinnostus oppilaita ja heidän sisäistä maailmaansa kohtaan.
Erilaisuuden hyväksyminen ja inklusiivisuus
Etenkin neurovähemmistöön kuuluvien oppilaiden tapa ymmärtää maailmaa ja jäsentää sitä, voi olla hyvinkin erilainen ja ilman heidän sisäisen maailmansa ymmärrystä, heitä on vaikea auttaa ja heidän kokemuksensa hyväksytyksi tulemisesta ei toteudu.
Neurovähemmistöjen kanssa keskustellessani, toistuva puheenaihe onkin kokemus siitä, ettei ole tullut ymmärretyksi ja kohdatuksi omana itsenään. Näissä tilanteissa oppilas kuormittuu jo siitä, että hän yrittää olla jotain muuta kuin on ja energiaa oppimiselle jää vähemmän. Myöhempään elämään tämä heijastuu muun muassa huonon itsetunnon mukanaan tuomina haasteina.
Erilaisten oppijoiden huomioiminen ja inkluusio on kuitenkin mahdollista. Mirva Poikola korostaa väitöstutkimuksessaan, että inkluusio onnistuu, kun oppilaita osallistetaan toimintaan, yksilölliset tarpeet otetaan huomioon ja hän kokee kuuluvansa kouluyhteisöön. Akateeminen ja sosiaalinen inkluusio kulkevat käsi kädessä – oppilas oppii parhaiten, kun hän tuntee olevansa osa yhteisöä.
Inklusiivinen pedagogiikka ei ole vain erityisopetuksen asia, vaan koko koulun toimintakulttuurin kysymys. Se edellyttää rakenteita ja käytäntöjä, jotka tukevat kaikkien oppilaiden osallisuutta ja oppimista.
Lopuksi
Hyväksytyksi tuleminen on oppimisen perusta. Se ei ole vain tunne, vaan kokonaisvaltainen kokemus, joka vaikuttaa oppilaan motivaatioon, itsetuntoon ja kykyyn kohdata haasteita. Kun koulu tarjoaa turvallisen, arvostavan ja osallistavan ympäristön, oppilas voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa – ei vain oppijana, vaan myös ihmisenä.
Kirjoittaja: Tero Jääskeläinen, Toisintekijät Oy
MSc Solution Focused Therapy, perhe- ja paripsykoterapeutti, neuropsykiatrinen valmentaja, neuropsykiatristen valmentajien kouluttaja, DDP terapeutti, NLP- Master practitioner, Sosionomi (AMK).