Sisäänrakennettu uskomus siitä, että ollakseni vahva tai ammatillisesti pätevä, mun on pystyttävä, kyettävä ja pärjättävä. Vielä paremmin, vielä korkeammalle, vielä enemmän. Jokainen päivä tulee ylittää itsensä ja tehdä kovaa tulosta. Kelpaanko minä?

Meistä kukaan ei voi aina antaa parastaan, et edes sinä. Meistä kenenkään ei tarvitse pärjätä, osata, kyetä ja voida - yksin. Avun pyytäminen ja armollisuus itseä kohtaan eivät ole heikkouksia, vaan vahvuuksia. Jos on yrittänyt pakolla pitkään, voi pahimmillaan tulla "sairaan vahvaksi".
Lähdetään yhdessä purkamaan uskomuksia ja luomaan sitä, mikä milloinkin on riittävän hyvää. Mikä tässä hetkessä on tarpeeksi, jotta tilaa jää myös muulle.

"Että mua voi ajoittain jotenkin ottaa tuon toisen toiminta aivoon!" Entä jos, mä en vaan tee ton kanssa töitä, niin kyllä tää tästä. Tuon toisen toiminnassa ei vaikuta olevan kyllä mitään logiikkaa tai pointtia. Konfliktit kuormittaa, eikä vaan oikein meinaa löytyä ratkaisua.

Jotenkin vaan tuntuu, että ei tämä ryöpytys nyt ollut ihan oikeudenmukainen. Onko toi tyyppi ihan sekaisin, kun tulee silmille kuin yleinen syyttäjä? Että mun tekisi niin mieli pikkasen avautua takaisin!

Älä huoli, nuo tunteet ovat ihan normaaleja. Otetaan pieni hetki happea ja tutkitaan hiukan pintaa syvemmältä. Mikä tässä palautteessa on juuri sellaista, miksi se tuntuu niin erityisen keljulta?
Samalla, kun tutkitaan itse palautetta, niin tutkitaan hiukan omia arvoja. Mihin tämä omissa arvoissa osuu ja miksi se tuntuu niin kurjalta. Opitaan uusia tekniikoita kohdata palautetta ja toisaalta pohditaan, mitä tarvitsee sietää ja mitä ei.

Hormoonit hyrrää.. Jatkuvasti saa olla hiukan varpasillaan, kun tunneilmastossa saattaa tapahtua muutoksia nanosekunnissa.
Rytmit on mitä sattuu.
Yhteys tuntuu olevan vähän poikki tai ainakin kuuluvuudessa tai taajuudessa on heittoja.

Nuoruus elämänvaiheena on niin kovin erilainen kuin miten se joskus aikuisen silmin näyttäytyy. On hyvä myös muistaa, että ei se nuorellekkaan aina ole niin helppoa, eikä hän tee asioita tahallaan.
Nuoruus on rimpuilua ja matka lapsesta aikuiseksi. Halua olla vielä pieni ja tarvetta saada huomiota, lämpöä ja rakkautta. Toisaalta jännittävää ja vähän pelottavaa kulkua kohti aikuisen maailmaa ja vastuita.
Sanoitetaan hiukan tätä vaihetta yhdessä ja etsitään eväitä parempaan yhteiseen arkeen.

Välillä tuntuu, että vanhemmuus on sellainen taiteen laji, että siinä onnistuessaan pitäisi olla 10 danin mustavyö suoritettuna aiheesta.
Luettuna kaikki mahdolliset kasvatusoppaat, joissa lukee tee näin ja älä tee näin.
Jos teet noin, olet liian tiukka. Jos teet näin, olet liian salliva.

Toisen erilaiset tavat olla ja toimia saavat ajoittain sapen kiehumaan. Miten ihmeessä tuo toinen on jotenkin niin erilainen kuin minä?
En ehkä tunnista toisen tarpeita tai temperamentin piirteitä tai en ehkä osaa toimia suhteessa niihin, haastaa suhdettamme.

Niin rakkaudessa kuin kaikissa ihmisten välisissä suhteissa, väärinymmärrykset ja kommunikaation puutteet tai häiriöt keinuttavat rakkauden laivaa paljon enemmän kuin ihmiset itsessään.
Opetellaan tuntemaan hiukan enemmän omaa temperamenttia, tarpeita ja arvoja. Pohditaan samalla, mitä nämä voisivat tarkoittaa kumppanillasi.
Näin löydetään tapoja, joilla joustattaa omaa toimintaa suhteessa toisen tarpeisiin ja vähennetään rakkauden laivan tarpeetonta keinutusta.

Elämää ohjaa teamssit, zoomit, kalenterit, älylaitteet, organisointi, lasten harrastukset ja kodin kunnossapito. Oikeat saappaat eivät löydy työssä eivätkä vapaalla.

Hengähdä vähän! Anna meidän auttaa avartamaan ajattelua, kasaamaan palat yhteen, löytämään reunapalat ja rakentamaan sinulle sopivan palapelin.
Milloin viimeksi pysähdyit miettimään arvojasi, tavoitteitasi, tahtoasi ja taitojasi? Huomaatko kaiken sen hyvä, joka sujuu jo? Millainen aikajanasi on, oletko enemmän kaikki-tänne-heti -tyyliä vai voidaanko tehdä pidemmän aikavälin suunnitelma, jossa tavoitteet palastellaan pienemmiksi?

Hmmm... mä en nyt oikein tiedä, mitä minulta oikein odotetaan? Millaisia asioita tulisi ottaa enemmän huomioon muuttuvassa maailmassa? Kuinka paljon asiat oikeastaan ovat muuttuneet ja muuttuvat? Millaiset asiat pysyvät samoina?

Kiire puskee päälle, deadlinet ja piippavat kalenterimerkinnät nostavat verenpainetta. Puristaa, kiristää, ahdistaa ja ärsyttää. Jälleen yksi pitkä ilta, yksi pitkä kokous ja yksi pitkä viikko. Miten tämän saa muuttumaan?

Anna meidän auttaa ravistelemaan stressiä. Poistetaan kiire sanavarastosta! Siirrytään yhdessä ajanhallinnasta ajansallintaan! Heitetään mäkeen haittaavat uskomukset siitä, että sun on oltava aina valmiina, aina saatavilla, aina myöntyväinen. Rakennetaan yhdessä omaa hyvinvointiasi tukevat rajat ja aletaan sallia aikaa myös sille tärkeimmälle; sinulle itsellesi.

Lähellä piti -tilanne tai työssäsi mahdollisesti kokema uhka tai vaaratilanne saattaa jäädä pohdituttamaan. Mitä, jos mulle oliskin käynyt jotain? Mitä perheelle sitten kävisi? Olisko jollekin muulle voinut sattua jotakin? Miten mä voisin ottaa opiksi tästä tulevaisuutta ajatellen?

Nämä ajatukset ovat ihan normaaleja. Sanoitetaan yhdessä tunteet, mitä tähän liittyy. Normalisoidaan samalla koko se tunteiden ja ajatusten skaala, joka tällaiseen tilanteeseen liittyy; säikähdys, pelko, häpeä, syyllisyys, jännitys tulevasta, huojennus.
Tehdään samalla pientä suunnitelmaa tulevaisuutta ajatellen. Miten voin tätä tietoa ja ymmärrystä omista tunteistani hyödyntää jatkossa?

Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että meillä ei ole kaikki hyvin. Meillä kaikilla on kova kiire ja hoppu töiden kanssa. Jotenkin meillä ei enää ole aikaa vaihtaa kuulumisia, kaikkia ei saa enää osallistumaan yhteisiin juttuihinkaan.
Rassaa myös nämä erilaiset selvitykset ja ohjelmat, joita yrityksiltä tänä päivänä vaaditaan. Kun olisi nämä päivittäisetkin hommat hoidettavana. Kuinka jaksan olla työyhteisömme tukena näissä haasteissa, itse täysin uupumatta?

Työelämässä saattaa tulla tunne, ettei oikein tahdo löytää sitä omaa unelmaduuniaan, sitä mikä saa innostumaan, onnistumaan ja antamaan parastaan. Erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja saattaa olla paljon, toisaalta tilanne voi olla se, että oma ajattelu kiertää totuttua kehää.

Me autamme! Lähdetään yhdessä kartoittamaan sinun osaamistasi, vahvuuksia, tavoitteitasi ja tulevaisuudennäkymiä. Nostetaan esiin ja näkyviin kaikki se hyvä, mitä on jo olemassa ja ehkä löydetään vielä jotain sellaista, mitä haluaisit oppia lisää tai vahvistaa entisestään?
Avullamme kirkastat ajatteluasi ja rakennat itsellesi selkeän suunnitelman siitä, mikä susta tulee isona.

Asiantuntijasta noustaan hyvin usein esihenkilöasemaan. Jotta hyvästä asiantuntijasta ei tulisi huonoa esihenkilöä, on tärkeää ymmärtää roolimuutos. Tähän liittyy luopuminen vanhasta roolista ja orientoituminen uuteen.

Millainen esihenkilö haluat olla? Hyväksi esihenkilöksi ei synnytä, siihen opitaan. Esihenkilötyö on ennenkaikkea itsetuntoammatti ja sinun on osattava johtaa itseäsi, jotta voit johtaa muita. Anna meidän auttaa löytämään sinun oma tyylisi ja tapasi työskennellä esihenkilönä, vahvistaa ammatti- identiteettiäsi ja rakentaa ammatillinen itseluottamuksesi.

Tiimi muuttuu joka kerta, kun sen osa tai rakenne muuttuu. Tiimi koostuu sen jokaisesta osasta. Erilaisuus, erilaiset toimintatavat, olettamukset ja uskomukset sekä organisaatiokulttuuri vaikuttavat tiimin toimintaan, joko sitä tukien tai murtaen.

Johtajana kannat aina suuren vastuun ja vastuuseen liittyy usein myös huoli. Et siis huolehdi ainoastaan itsestäsi ja läheisistäsi, vaan myös henkilöstöstäsi ja yrityksen menestymisestä. Sillä jakkaralla on välillä hyvinkin yksinäistä. Kuka minulta kysyy, kuinka voin, kenelle minä voin turvallisesti jakaa ajatuksiani ja osoittaa myös haavoittuvuutta?

Ulkopuolisen kanssa ei tarvitse potea riittämättömyyden tunnetta tai pelkoa siitä, että jos sanon miltä minusta tuntuu, olen heikko ja huono johtaja.
Palloseinän avulla saat uusia näkökulmia ja samalla luvan osoittaa myös oman haavoittuvuuden ilman pelkoa kasvojen menettämisestä. Tulisiko tästä myös uusi tapa johtaa? Inhimillisyyden osoittamisen kautta pelko ja häpeä poistuvat.

Eläkeikä lähestyy ja tuntuu jo haastavalta pysyä mukana työelämän muutoksessa? Miten jaksaisin paremmin? Huoli tulevasta elämänvaiheestakin vaivaa jo hiukan mieltä. Mistä uusia ystäviä ja verkostoja työkavereiden tilalle? Kumppanin jatkuva läsnäolo käy voimille? Mitä sitten teen kaikella ajalla - puutarhaa ei ole, eikä kuntosali kiinnosta... Terveyskin takkuaa..

Eläkkeelle jäämisen lähestyessä ihmiset alkavat pohtia elettyä elämää. Esiin saattavat nousta monenlaiset käsittelemättä jääneet asiat. Valmentaja auttaa sinua tutkimaan tulevaa elämänvaihetta ja löytämään lisää merkityksellisiä asioita työelämän jälkeen. Onhan se vähän kuin uuden identiteetin muotoilemista.
Huoli tulevasta vähenee, voit paremmin keskittyä nykyhetkeen ja jäädä notkeasti eläkkeelle, kun sen aika on.

Oletko pohtinut, että sinulla voisi olla tai tiedätkö jo, että sinulla on Aspergerin (autimismikirjon) piirteitä tai ehkä ADHD.
Nämä ominaisuudet tuovat mukanaan usein myös haasteita keskittymiseen ja pitkäjänteisyyteen liittyen tai sinun saattaa olla vaikea ymmärtää toisten tapaa toimia.

Elämään liittyy niin valtavasti kaikenlaista, ettet ehkä itsekään saa kiinni siitä, mikä mättää? Vaikea etsiä tukea, kun ei oikein hahmota itsekään mihin. Silti tuntuu, että jotakin tarttis tehdä. Ehkä joku toinen saisi tolkkua tästä?

Aivan varmasti saa tolkkua! Hyvin usein käykin niin, että aluksi toivottomalta tuntunut tilanne aukeaa valmentajan kanssa.
Saat selkeyttä tilanteeseen, tuoreita näkökulmia, konkreettisia toimintatapoja ja välineitä tilanteesi kohentamiseksi. Joskus tavoitteena on hyvinvoinnin ja jaksamisen tukeminen haastavassa elämäntilanteessa.
Oma valmentaja on tässä kohtaa arvokas tuki, hetkeksi, rinnallasi kulkemaan.