Ota selvää, millaisia uskomuksia sinulla on ollut liittyen aiheisiin ADHD ja autisminkirjo?
Lue väittämät ja mieti, mitä itse vastaisit. Vastaukset löytyvät artikkelin lopusta.
- Henkilöt, joilla on ADHD ovat aina vilkkaita ja koko ajan tekemässä ja touhuamassa jotain.
- Kaikilla vilkkailla ihmisillä on ADHD.
- Neurokirjon henkilöille sopivat parhaiten yksinkertaiset työtehtävät.
- Autismikirjon henkilöt eivät koskaan katso silmiin, eivätkä ymmärrä huumoria.
- Keskittymisvaikeus näkyy muiden häiritsemisenä.
- Autismikirjon henkilöiltä puuttuu empatia.
- Kaikki onnistuisivat, jos vain viitsisivät yrittää enemmän.
- Ei hänellä voi oikeasti olla haasteita, hänhän pärjää elämässään/työssään/opiskeluissaan.
- Neurokirjon henkilöt eivät ole luotettavia.
- Autismikirjon henkilöt ovat matikkaneroja.
Tiedostamattomat asenteet ohjaavat käyttäytymistämme
On tärkeää, että työyhteisössä tunnistetaan neurokirjoon liittyvät mahdolliset myytit ja ennakkoasenteet. Uskomukset ja ajatukset vaikuttavat asenteeseen, joka puolestaan vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme toisiimme. Ajattelumme ohjaa käyttäytymistämme.
Työyhteisössä saattaa syntyä tarpeettoman paljon kitkaa ja väärinymmärryksiä, mikäli työyhteisössä ei tunnisteta neurokirjon vaikutusta tai on paljon virheellisiä uskomuksia aiheesta. Myös neuroepätyypillisten henkilöiden vahvuudet saattavat jäädä tunnistamatta ja hyödyntämättä.
On myös tärkeää tehdä tietoista työtä näiden uskomusten kumoamiseksi
On myös tärkeää tehdä tietoista työtä näiden uskomusten kumoamiseksi sekä yksilö- että tiimitasolla ja ohjata työyhteisön asennetta myös näkymätöntä erilaisuutta ymmärtäväksi ja arvostavaksi.
Ulkopuolisuuden kokemus on yleinen
Neurokirjoon on pitkään liitetty virheellinen ja leimaava käsitys sairaudesta, vammasta tai alentuneesta älyllisestä suoriutumisesta. On toki myös kehitysvammaisia henkilöitä, joilla on vaikea-asteinen autismi, mutta hyvin suuri osa on työelämässä olevia “ihan tavallisia” ihmisiä. Moni on jopa tietämättään kirjolla ja havaitsee yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä ja kokemuksiinsa sattumalta, lukiessaan vaikkapa jotakin artikkelia. Ehkäpä tunnetkin jonkun, jolla on lukihäiriö tai joka on saanut aikuisiässä ADHD-diagnoosin.
Neurokirjon henkilöt kertovat usein kokevansa neurotyypillisiä henkilöitä voimakkaampaa ulkopuolisuuden ja jopa häpeän tunnetta. Tällaisen kokemuksen taustalla voivat vaikuttaa työyhteisön tiedostamattomat uskomukset ja käyttäytymismallit. Työyhteisöissä kannattaakin kehittää tätä tietoisuutta, jotta koko työyhteisö toimii sujuvasti ja kaikki voivat työskennellä täydellä potentiaalillaan, tuntien olevansa tärkeä osa omaa tiimiä ja koko työyhteisöä.
Näitä vastauksia lukiessasi muista, että ihmisiä, tilanteita ja ympäristöjä on monenlaisia.
- Henkilöt, joilla on ADHD ovat aina vilkkaita ja koko ajan tekemässä ja touhuamassa jotain.
He ovat usein energisiä, puheliaita ja aikaansaavia. Mutta yhtä lailla toisten tehtävien edessä tai liian kuormittavassa tilanteessa erittäin verkkaisia ja aloittaminenkin voi olla vaikeaa. Henkilö voi myös olla todella rauhallinen ulkoisesti, vaikka sisäisesti hän on läkähtyä ajatustensa vilkkauteen.
- Kaikilla vilkkailla ihmisillä on ADHD.
Ei, henkilö voi olla energinen ja vilkas ilman, että hänellä olisi ADHD.
- Neurokirjon henkilöille sopivat parhaiten yksinkertaiset työtehtävät.
Neurokirjon henkilöitä toimii menestyksekkäästi kaikissa tehtävissä, kaikilla aloilla: yrittäjinä, asiantuntijoina, tuotantotyöntekijöinä, insinööreinä, palomiehinä, opettajina, taiteilijoina, kokkeina jne. Riippuu henkilön taidoista, kyvyistä ja kiinnostuksesta sekä toimintaympäristöstä, missä tehtävässä hän on parhaimmillaan.
- Autismikirjon henkilöt eivät koskaan katso silmiin, eivätkä ymmärrä huumoria.
Ei aivan. On totta, ettei silmiin katsominen välttämättä ole mieluisinta ja tule luonnostaan, mutta kaikille se ei tuota suuria haasteita. Huumoriakin löytyy, joskin se voi olla hieman omintakeista, on myös neurokirjolla olevia stand up-koomikoita.
- Keskittymisvaikeus näkyy muiden häiritsemisenä.
Varsinkin lapsilla ja nuorilla keskittymisen vaikeus saattaa näkyä levottomana toimintana, joka häiritsee muita. Yhtä hyvin se saattaa näkyä myös haaveiluna ja omiin ajatuksiin uppoutumisena. Kiinnostavaan asiaan jaksaa keskittää aktiivisen huomionsa kauankin, mutta tylsään asiaan keskittyminen vie voimia ja on hankalaa. Iän myötä ulkoinen levottomuus vähenee ja henkilö on jo keksinyt keinoja, joilla jaksaa paremmin keskittää huomionsa olennaiseen myös epäkiinnostavassa tilanteessa (esim. pyörittelee kynää käsissään, heiluttaa jalkaa, piirtelee kuvioita paperin kulmaan jne.).
- Autismikirjon henkilöiltä puuttuu empatia.
Tätä kuulee usein, sillä autismikirjon henkilö ei ehkä käyttäytymisensä vuoksi vaikuta kokevan myötätuntoa toisen ongelmaa tai tilannetta kohtaan. Joillekin toisten asiat vain eivät ole niin merkityksellisiä, että ne kiinnostaisivat. Autismikirjon henkilöille faktat merkitsevät usein enemmän kuin tunteet (ellei sitten erityisenä mielenkiinnonkohteena satu olemaan ihmiset ja käyttäytyminen). Joskus erikoinen reagointi tilanteeseen johtuu siitä, että henkilö kokee jopa niin voimakkaita tunnekokemuksia, ettei meinaa kestää niitä itse. Hänen kaikki kapasiteettinsa menee omien tunteidensa kanssa selviämiseen tai hän ei tiedä luonnostaan, kuinka tilanteessa tulisi toimia ja saattaa sen vuoksi poistua paikalta juuri, kun toinen on kertonut asiansa ja kaipaisi sen yhteistä käsittelyä tai lohdutusta.
- Kaikki onnistuisivat, jos vain viitsisivät yrittää enemmän.
Usein neurokirjon henkilö on jo koko elämänsä joutunut panostamaan moneen asiaan paljon enemmän, kuin neurotyypilliset aivot omaava henkilö. Et voi tietää, kuinka paljon työtoverisi panosti suoriutuakseen tehtävästä mahdollisimman hyvin (siitä huolimatta, että homma saattoi jäädä yritykseksi). Muista, että kukaan ei tahallaan halua jatkuvasti epäonnistua. Jotkut kirjon ihmiset vaikuttavat ulkoisesti hyvinkin toimintakykyisiltä, mutta saattavat toimia jaksamisensa äärirajoilla, itsekään sitä ehkä tiedostamatta. Näkyvänä oireena saattaa olla uupumus. Paras tilanne on silloin, kun henkilöllä on riittävästi itsetuntemusta ja sopiva toimintaympäristö ihmisineen. Tällöin on mahdollisuus loistaa ja nauttia, jopa erityisen mahtavista onnistumisista ja menestyksestä!
- Ei hänellä voi oikeasti olla haasteita, hänhän pärjää elämässään/työssään/opiskeluissaan.
Toimintaympäristöllä ja muilla ihmisillä (esim. työtoverit, puoliso, opiskeluryhmä) on suuri vaikutus siihen, kuinka hyvin henkilö suoriutuu tehtävistään. Työtehtävä saattaa olla henkilön vahvuuksia täydellisesti hyödyntävä, työtoverit tukevat toisiaan, työpaikan käytännöt ja johtaminen mahdollistavat työssä onnistumisen, opiskeluryhmässä kukin hyödyntää ryhmätehtävissä vahvuuksiaan ja puoliso hoitaa arjen tylsät rutiinit. Jos toimintaympäristö tai ihmiset muuttuvat, saattavat haasteet nousta esiin. Eron tullessa tohtori ei saakaan arkeaan sujumaan ja se alkaa vaikuttaa jo työsuoritukseen, toiseen työpaikkaan vaihtaessa työympäristö muuttuu ja yhtäkkiä ei enää onnistukaan tehtävissään, opiskeluryhmän vaihtuessa tehtävät eivät enää valmistukaan ajallaan jne…
- Neurokirjon henkilöt eivät ole luotettavia.
Riippuu siitä, mitä luotettavuudella ajatellaan. Neurokirjon henkilöt saattavat unohdella usein asioita, jotka eivät heitä kiinnosta. Onneksi on olemassa kalentereita ja muistutuksia. Toisaalta myös taipumus impulsiivisuuteen saattaa aiheuttaa harkitsemattomia tekoja, mutta tämä ei koske kaikkia, eikä impulsiivinen henkilö ole kaikissa tilanteissa impulsiivinen. Joten, ei pidä paikkaansa.
- Autismikirjon henkilöt ovat matikkaneroja.
Neuroepätyypilliset aivot omaavilla henkilöillä on epätasainen kykyprofiili. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut asiat saattavat vaatia suuriakin ponnisteluja ja toisissa asioissa henkilö suorastaan loistaa selvästi keskivertoa paremmin. Tietyn kapea-alaisen erityislahjakkuuden ja autismikirjon välistä yhteyttä on tutkittu paljon ja tällaista erityistä lahjakkuutta nimitetään Savantismiksi. Noin kymmenesosalla autismikirjon henkilöistä on jonkinlaisia ja -asteisia savant -kykyjä. Tutkijat eivät ole onnistuneet täysin selvittämään, mistä nämä kyvyt johtuvat. Se tiedetään, että niillä on tekemistä aivojen poikkeavien toimintatapojen, tiedonkäsittelytavan, muistin sekä suotuisan kasvuympäristön kanssa. Ympäristön, jossa on keskitytty vahvistamaan vahvuuksia haasteiden nitistämisen sijasta.
Miten teillä toimitaan?
Keskitytäänkö sinun työpaikkasi kehityskeskusteluissa henkilöstön taitojen, kykyjen ja kiinnostusten tunnistamiseen ja vahvistamiseen sekä tapoihin voida hyödyntää niitä työyhteisön ja organisaationne eduksi? Vai mietitäänkö siellä lähinnä, mitä tavoitteita ei ihan saavutettu, miksi ja missä sinulla olisi vielä parantamisen varaa? Olisiko jo aika tehdä toisin?
Jos kiinnostuit aiheesta ja haluat kehittyä esihenkilönä ihmisten johtamisessa tai haluat työyhteisöllenne koulutusta neurokirjosta, tartu seuraaviin: